RFID-teknologia

RFID (Radio Frequency Identification) on verraten uusi teknologia. Ensimmäiset sovellukset kehitettiin 1980-luvulla. RFID-teknologiaan ja laitteisiin perustuvilla ratkaisuilla tunnistettava kohde (ihminen, eläin, tavara) voidaan identifioida ilman suoraa kontaktia tai näköyhteyttä. RFID-teknologia soveltuu hyvin teollisiin sovelluksiin, koska se toimii ongelmitta vaikeissakin olosuhteissa. Hankalia ulkoisia olosuhteita kuten sadetta, jäätä, alhaisia lämpötiloja ja myös likaantumista sietävät RFID-laitteet sopivat hyvin myös ajoneuvontunnistukseen.

RFID-teknologiaa käytetään paljon myös kulunvalvonnassa. Kulunvalvontajärjestelmissä perinteiset mekaaniset lukot ja avaimet korvataan elektronisilla RFID-tunnisteilla (tageilla) ja lukijoilla. Järjestelmä on turvallisempi, koska rakennukseen kulkua ja sieltä poistumista voidaan paremmin kontrolloida. Järjestelmän avulla voidaan kerätä, tallentaa ja analysoida tietoa kulkutapahtumista. Järjestelmässä ei ole kuluvia osia kuten perinteisissä lukkoratkaisuissa, joten huolto- ja korjauskustannukset jäävät pienemmiksi. Jos järjestelmään kuuluva tunniste katoaa, riittää että sen oikeudet poistetaan järjestelmästä eikä koko lukkojärjestelmää tarvitse uusia.

Eri RFID-teknologioita voidaan jaotella esimerkiksi niiden käyttämien taajuuksien mukaan. Jakoa 125 kHz:n, 13,56 MHz:n ja UHF-teknologioihin käytetään yleisesti. 125 kHz:n teknologiat ovat ns. matalan taajuuden teknologioita, joissa tiedonsiirtonopeus on pienempi. Näitä teknologioita käytetään usein. ns. suljetuissa järjestelmissä eivätkä ne ole yhteensopivia toistensa kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että lukijat ja tunnisteet tähän järjestelmään on yleensä hankittava samalta toimittajalta. 13,56 MHz:n teknologioilla on yleisiä standardeja ja niitä käytetään yhä enemmän. Matalan taajuuden teknologioihin verrattuna ne ovat monipuolisempia, niissä on esimerkiksi kryptausmahdollisuus. Niitä voidaan käyttää myös sovelluksissa, joissa tunnisteen muisti on jaettu sektoreihin, minkä vuoksi samaa tunnistetta voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Näihin tunnisteisiin voidaan myös tallentaa uutta tietoa lukutapahtuman yhteydessä.

UHF (Ultra High Frequency) –teknologioita käytetään sovelluksissa, joissa tarvitaan pitempiä (2-4 m) tiedonsiirtoetäisyyksiä. Niitä käytetään paljon logistiikassa, kuten esimerkiksi kuljetuskonttien tunnistuksessa. Yksi nopeasti kasvava sovellusalue näille teknologioille on ajoneuvontunnistus. Ohi ajava ajoneuvo voidaan tunnistaa sen pysähtymättä jopa nopeassa vauhdissa. Aiemmin pidempiä tunnistusetäisyyksiä on saatu vain aktiivisilla tunnisteilla, joissa on oma virtalähde sisällä. Nykyään passiivisillakin tunnisteilla päästään pitempiin lukuetäisyyksiin. Uusien passiivisten UHF-teknologioiden käyttö lisääntyykin nopeasti aktiivisten teknologioiden kustannuksella. Aktiivisia tunnisteita pitää aika ajoin uusia virtalähteen loppuessa, mutta passiiviset tunnisteet kestävät käytännössä ikuisesti, mikä säästää kustannuksia.